Silent Voices

Ei takuulla hiljaista

Kotkalainen Silent Voices aloitteli toimintaansa miltei kymmenen vuotta sitten. Muutaman demon ja vuonna 2002 julkaistun debyyttialbumin 'Chapters of Tragedy' jälkeen on bändin toinen pitkäsoitto 'Infernal' ulkona. Alkuun Dream Theater ja Rush olivat suuria musiikillisia vaikuttajia, mutta 'Infernal' tajoaa raskasta ja usein nopeatempoista metallia. Ja vieläpä omaperäisyyttäkin löytyy!
AM otti bändiin yhteyttä marraskuun loppupuolella sähköpostitse ja basisti Pasi Kauppinen vastaili kysymyksiin.

AM: 1. Hyvää marraskuista päivää! Onko sukset jo kaivettu vintiltä esiin ja
lähdetty laduille? Mitä kuuluu 'Infernal'in jälkeiseen elämään?

Pasi Kauppinen: Terve! Ei ole suksia vielä kaivettu, tosin ei varmaan vuosikymmeneen, joten ei varmaan koko talvena tule ladulle lähdettyä. Moottoroitu välineistö kiinnostaa talvistaikaan enempi ja tulee tällä tavoin terrorisoitua kunnon kansalaisia, jotka ladulle yrittävät, heh.
Infernalin jälkeen on elämää. Ollaan tässä pikkuhiljaa alettu kasaamaan keikkasettiä tämän vuoden ja tulevan kevään keikkoja varten. Ihan pienellä treenillä ei selvittykään kun keikoilla näkyy tuuraaja Henrikin kiertäessä isompia areenoita.

AM: Noh, on talvi ja sataa. Vettä! En omista vesisuksia, joten vietän aikaani tietokoneella.
Nyt kun Henrik Klingenbergin pääbändi Sonata Arctica kiertelee Suomea, ei yhteiskiertue olisi onnistunut? Olisi ollut mukava todistaa Silent Voicesin voimaa elävänä. Miten keikkahommat jatkossa?

Pasi: Ei ole yhteiskiertueesta ollut mitään puhetta, eikä tässä Sonatan siivellä olla mainetta keräämässä. Keikkailuahan tässä on odotettu jo pitkään ja kuten sanoin niin nyt aletaan hommaa taas tehdä. Tehtiin tietoinen valinta siihen että tuuraaja on otettava mikäli keikoille mielitään ja vanha tuttu, Jukka Hänninen, tulee nyt koskettimien varteen tuleville vedoille. Odotankin jo innolla taas livelauteille pääsyä!

AM: Ovatko kaikki pelkästään kotimaan keikkoja?

Pasi: Kyllä. Tehtiin ensimmäinen keikka Seinäjoen Bar15ssa 4.12. ja jatkoa seuraa ensi vuoden alussa. Päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon, muuta muutama keikka ympäri Suomea on tulossa.

AM: Onko muilla jäsenillä jotain muuta bänditoimintaa? Tai mahdollisia projekteja tulevaisuudessa?

Pasi: Onhan kaikilla noita mielenvirkistys-ryhmiä tahoillaan. Se on todella ok ja sillä tavoin saa uutta inspiraatiota ja ammennettua vaikutteita erilaisista lähteistä sekä eri muusikoilta.
Pitää niin sanotusti homman viriilinä ja estää kaavoihin kangistumisen, heh.

AM: Mitenkä fanit ovat ottaneet Infernal'in vastaan? Meininki on muutama astetta rajumpaa kuin debyyttialbumillanne. Pelästyikö väki pahemman kerran?

Pasi: Palaute on ollut todella hyvää. Tietääkseni kukaan ei ole kovin pahasti housuun paskonut kuultuaan uuden räyhäkkäämmän albumimme, joten kai se on paikkansa täyttänyt.

AM: Entä lehdistön palaute?

Pasi: Mediassa Infernal on saanut käsittämättömän hyviä arvioita. Olemme keränneet nettisivuillemme artikkeleita, joita on eteen osunut, joten sinne vain väijymään osoitteeseen www.silentvoices.net. Jos kaikki potentiaaliset kuuntelijat lukisivat nuo arviot niin mehän myytäisiin perhanasti levyjä, heh!

AM: Miten yhteistyö Low Frequency Recordsin kanssa sujuu? Onko levy saatavana ympäri maailmaa jo?

Pasi: Pieneksi levy-yhtiöksi LFR on hoitanut työnsä vallan mallikkaasti. Vaikka julkaisu hiukan viivästyikin, niin nyt levy on nähnyt päivänvalon jo yli 50 maassa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Alkuvuodesta 2005 on vuorossa myös Etelä-Amerikka, joten voisi sanoa, että hyvin on pullat uunissa...

AM: 'Infernal'ilta kuulee, että bändin jäsenten vaikutteet ovat laajat. Mitkä
artistit/bändit ovat elämäänne vaikuttaneet ja mistä kaikki lähti? Mitä levylautasella on nyt?

Pasi: Kyllä sitä kaiken näköistä musiikkia on tullut kuunneltua jo soitonopettajan työni vuoksi. Nykyään tulee tosin harvemmin kotona musiikkia kuunneltua kun pitkän työpäivän jälkeen tahtoo korvat olla jo aika puuduksissa jos edes pysyy hereillä.
Edelleen sitä kuitenkin punkkupullon ääressä herkistyy ja kaivaa ne samat Slayerit esiin, mitä on tullut kuunneltua jo teininä. Olen ollut vähän kaksijakoinen noiden vaikutteiden suodattamisessa. Diggailen bändejä kuten sanomani Slayer ja tietysti Metallica, Testament ja myöhemmin Yngwie, Dream Theater & Symphony X. Soittoinspikset olen kuitenkin ammentanut ihan toisaalta, kuten Billy Sheehanilta, Dave LaRuelta ja Tony Leviniltä.

AM: Kaikki miehet muuten basisteja.
No mitenkäs Les Claypool? Primuksen musiikki on erittäin bassovetoista ja Les Claypool on elävä legenda, ja totuuden nimissä Primus on ainoaa "bassokamaa" mitä levyhyllystäni löytyy.

Pasi: Enpä ole Lesistä ainakaan kymmeneen vuoteen mitään kuullut. Mitähän mies mahtaa nykyään tehdä..? Onko Primus vielä olemassa, taitaa olla aukko yleissivistyksessä, heh.
Pikkupoikana ihmettelin Claypoolin soundia ja soittoa, mutta se ei ole ihan tarpeeksi rankkaa ja suoraviivaista möykkää mun makuuni. Nykyään ei jaksa enää ihmetellä kaikenmaailman virtuooseja, koska niitähän riittää. Loppupeleissä musiikki on kaikista tärkeintä...

AM: Lopetin Primuksen levyn ostamisen 'The Brown Album'iin, joka oli mielestäni tylsää vanhempiin vekkuleihin klassikoihin verrattaessa. Les Claypool projekteineen näyttää julkaisevan levyn pari joka vuosi.
Takaisin Silent Voicesin pariin... Mitenkäs Silent Voicesin kappaleet syntyvät? Monen kappaleen kohdalla säveltäjäksi on mainittu koko bändi. Onko kaikilla sanansa sanottavana?

Pasi: Kyllä, kaikilla on oma näkemyksensä ja panoksensa valmiissa kipaleessa. Biisit kehkeytyvät niin, että joku bändimme jamppa tuo treenikämpälle idean, yleensä riffin tai sointukierron, jota alamme yhdessä fiilistellä ja jammailla. Sitten kun jokainen tietää mitä tekee kyseisellä pätkällä, siirrytään eteenpäin tai kehitellään jatkoa. Kun osia on riittävästi tehdään biisiin rakenne ja hiotaan kasaan. Sen jälkeen biisiaihio lennätetään Turkuun, jossa Miki (eli Michael Henneken) työstää laulumelodiat ja lyriikat. Tällainen on Silent Voices –rutiini.

AM: Michael on vastuussa sanoituksista. Miehen tekstit ovat synkkiä ja sopivat musiikkin synkkyyteen täysin. Eikö elämästä löydy laulun arvoista positiivista asiaa?

Pasi: Eiköhän miehen elämässä ja varsinkin tällä hetkellä ole paljonkin positiivista, mutta kuten pääsit sanomasta, niin tuo musiikillinen aihio taitaa rajoittaa tuon ilofiiliksistä laulelemisen pois.

AM: Onko 'Infernal'in seuraajaa jo mietitty?

Pasi: Itse asiassa on ja jotain on jo demottu. Seuraaja on kaavailtu julkaistavaksi syksyllä 2005, joten kesä ja grillijuhlat taitavat vaihtua studiosessioiksi.

AM: Hienoa kuulla! On aika viimeisen kysymyksen.
Jos Silent Voicesin musiikkia kuultaisiin jossain elokuvassa, niin jo olemassa olevassa vai pitäisikö ohjata joku uusi?

Pasi: Hyvä kysymys leffafriikille. Itse tietysti tahtoisin, että SV:n musiikkia kuultaisiin Kummisetä –trilogiassa, vaikkei se ihan musiikillisesti sinne uppoisikaan. Jokin synkkä elokuva olisi kyseessä. Itse asiassa kun Infernalia tehtiin, pidettiin ajatusta Se7en ja From Hell –elokuvissa ja kansitaiteilijalle noiden fiilistä tyrkytettiin kun hän pyysi kuvailemaan matskua. En tiedä paistaako Infernalin kannessa nuo leffat, mutta sanoitukset osuu kohdilleen esim. 'Infernal Mind' –biisissä...

Silent Voices (vasemmalta oikealle): Pasi Kauppinen (basso), Jukka-Pekka Koivisto (rummut), Michael Henneken (laulu), Henrik Klingenberg (koskettimet), Timo Kauppinen (kitara).

12/17/2004 14:46