Solgrav (roughly translates to "Sun's Grave" in Norwegian) have defecated their 2nd demo for glory of filthy spring time. It is dirty everywhere and Solgrav add music to it. The band sounds Nordic and they name Burzum, Immortal, Moonsorrow and Thy Serpent as their exemplars. Pagan, black and dark metal are blended by the band. Solgrav's metal doesn't really remind me of anything specific, so maybe these trolls have been able to put something of their souls into it? But not enough. Every song has its own thing, that remained in my mind, even though the songs are quite simple and sometimes too long. Atmospheric parts (read: serene) fit in like an axe on a back of a bishop.

Messrs Margoth Suopeikko (guitar, bass, backing gurgle) and Noitavasara (drums, keyboards, vocals) are the two of them responsible for 'Noitakansa' (roughly translates to "Witchpeople" or "Warlock-people" in Finnish, he), even though the music was composed in 1999-2002. Noitavasara joined in 2002, luckily, to act as flesh 'n' blood drummer. Playing in general is okay, without any ned to show off. Sound is thin, but clear. In my opinion the songs deserve better and more powerful sound, because of their epic potential. 'Kun aika jättää...' sounds very Finnish and I tried to imagine how it would sound with a kantele. Some guitar parts left a black mark in my mind. This is clearly thought out, the music, I mean. Too familiar vocal gurgling is a minus. Heathen lyrics can be found on the band's website.

If you find darkish metal interesting and you have a pagan heart pounding on yer breast, this is quite a good addition to your records collection. Cover art, by the way, is great: professionally printed and also graphics are good. If there's more tunes like first three coming from Solgrav, maybe we will soon hear a proper output? So much worse metal is available a lot and in this same genre.

Solgrav (suom. Auringon hauta) on ulostanut toisen demonsa näin paskaisen kevään kunniaksi. Kaikkialla on likaista ja Solgrav sopii täydentämään sitä musiikillisesti. Bändin ulosanti on kovin pohjoisen kuuloista synkkää metallia ja esikuvina mainitaankin Burzum, Immortal ja kotoiset Moonsorrow sekä Thy Serpent. Pakana, black ja dark metallihan Solgravin musiikissa yhtyvät. Eipä tule suoraan mitään levytyksiä mieleeni tätä kuunnellessani, joten ehkäpä Solgravin peikot ovat onnistuneet pistämään osan itseään musiikkiinsa. Vaan eivät tarpeeksi. Jokaisesta kappaleesta jäi omanlaisensa asiat mieleen, vaikka ovatkin melko yksinkertaisia ja välillä hieman ylipitkiäkin. Tunnelmaa luovat osiot (lue: rauhallisemmat) sopivat mukaan kuin kirves piispan selkään.

Herrat Margoth Suopeikko (kitarat, basso, taustakorinat) ja Noitavasara (rummut, koskettimet, vokaalit) ovat kahdestaan syyllisiä 'Noitakansa'-demosta, vaikka musiikki on sävelletty vuosien 1999-2002 välillä. Noitavasara liittyi mukaan 2002, onneksi, joten tällä demolla kuullaan oikeaa rumpujen soitantaa. Plussa siitä. Soitanta kulkee ihan kohtalaisesti, ilman mitään näyttämisen halua. Soundit ovat ohuet, mutta selkeät. Mielestäni biisit ansaitsivat paremman ja voimakkaamman soundin, koska kappaleissa on eeppistä potentiaalia. 'Kun aika jättää...' kuulostaa erittäin suomalaiselta, ja kuvittelinkin, miltä tämä kuulostaisi aidolla kanteleella. Jotkut kitaraosiot jättivät mieleen mustan merkin. Onhan tässä selvästi nähty vaivaa. Miinusta tulee tylsähköstä ja liian tutun kuuloisesta korinasta. Osa sanoituksista (Kalevala-tyyliin, Lalli kiusaa piispaa jne., melko tavanomaisia) löytyy Solgravin nettisivuilta.

Jos synkähkö metalli kiinnostaa ja rinnassa sykkii musta pakanasydän, Solgravin 'Noitakansa' sopii mainiosti levykokoelmiin. Kannet ovat muuten komeat: kunnolla painatetut ja graafisessa ulkoasussa on nähty todellakin vaivaa. Jos kolmen ensimmäisen veisun tasoisia kappaleita löytyy lisää, ehkäpä pian kuulemme oikein kunnon julkaisua? Niin paljon huonompaa metallia on nimittäin tarjolla ja paljon, juuri tätä kyseistä tyylilajiakin.

Reviewed by Lane
04/12/2003 20:02