Solgrav's "woods metal" (in their own words) is a Nordic sounding mix of black an dark metal, blended with a grain of folk. The band have evolved on every aspect since their second demo 'Noitakansa' (2003). Songs work well enough, offering subtle variation, which is essential as there's a ten minute epic included. Playing is good enough, even though at times there's some slight dragging heard. By the way, 'Ridnitsohkka' is a Dimmu Borgir cover, of their song 'Glittertind'. The song suits nicely between Solgrav's own material and this raised one important matter: Solgrav should bravely try to come up with more unique compositions. All lyrics are in Finnish (pagan and nature themes are abound).

Rawer performance than ever before (although I've never heard the debut demo 'Pohjoisen hämärän sarastus' [2002], but judging by the reviews I read about it) and lively sound create a beautifully gruff soundscape. However, this is still on demo level and this can be noticed easily because of unbalanced mix between instruments and vocals. It seems that all the time some instrument has been mixed too front or behind other things. Guitars sizzle, but there's also heavier side to them. Bass gallops over everything or it's then buried under other sound. Drums are most audible on slower beats. Vocals are usual black metal throat rattle which is at times enriched by clean voice and hollering. Wistful piano and acoustic guitar give contrast to ugliness. Mouth harp and such add more folky vibes. And as many of you must except, the acoustc guitar and piano sound much brighter and clearer than the rock instruments. Solgrav crew has doubled from 2 to 4 members.

If Finnish sounding black metal (because that's what this sounds, above all) intrigue, this demo shouldn't be missed. 'Pohjola kotimme...' is clearly on the better side of average in this music style. Limited to 200, this comes with a beautiful (at least the nature photoraphy, he) colour cover printed on quality paper.

Solgrav on sen verran tuottelias bändi, että tämä on jo kolmas demo kolmen vuoden sisällä ja omien sanojen mukaan vihon viimeinen sellainen. Tarkoituksena on päästä levy-yhtiön kirjoille ja 'Pohjoinen kotimme...' onkin siihen varsin käypä tekele.

Bändin "korpimetalli" (omien sanojen mukaan) on pohjoismaalaisen kuuloinen sekoitus black ja dark metallia, yhdistäen mukaan hitusen folkkia. Edellisestä demosta 'Noitakansa' (2003) bändi on tullut melkoisesti eteenpäin joka suhteessa. Kappaleet toimivat mukavasti jonkin verran vaihtelua tarjoten, mikä onkin tarpeen, kun demolta löytyy kymmenminuuttinen eeposkin. Soitto toimii tarpeeksi hyvin, vaikka joskus joku tuntuukin hieman laahaavan. 'Ridnitsohkka' on muuten Dimmu Borgin -laina 'Glittertind'. Hyvinhän tämä menee Solgravin oman materiaalin seassa ja tämä nostikin esiin tärkeän seikan: Solgravin kannattaisi rohkeasti yrittää omaperäisempiä sävellysratkaisuja. Sanoitukset sisältävät paljon runomittaa ja jokusen minulle entuudestaan tuntemattoman terminkin (esim. "sienirihmavartija"). Teemoiltaan sanoitukset liikkuvat pakana- ja luontoaiheissa.

Aikaisempaa raaempi ulosanti (ensimmäinen demo 'Pohjoisen hämärän sarastus' [2002] meni minulta ohi) ja elävän kuuloinen saundi luovat demolle karun kauniin äänimaiseman. Demotasollahan tässä toki vielä liikutaan ja se kuuluu parhaiten soittimien ja laulun epätasaisena miksauksena. Aina tuntuu joku soitin olevan liiaksi pinnalla tai muiden alla. Kitarat särisevät black metal -tyyliin, mutta myös raskautta löytyy. Basso laukkaa joko kepeästi ja pinnan alle hukkuen. Rummut kuuluvat parhaiten rauhallisemmissa kompeissa. Laulut ovat suurimmksi osaksi melkoisen tyypillistä black metal -kurkkukorinaa jota välillä höystetään puhtaalla laululla ja hoilauksella. Haikeat pianot ja akustinen kitaran soitto antavat kontrastia rumuuteen. Munniharppu ja helistin lisäävät folkkisävyjä. Ja kuten moni varmasti jo arvaakin, akustiset kitarat, pianot ja muut kilkuttimet soivatkin huomattavasti heleämmin ja selvemmin kuin rokkisoittimet. Miehistön lukumäärä on tuplaantunut edellisen tuotoksen ajoista neljään päähän.

Jos suomalaisen kuuloinen black metal (sillä siltähän tämä nyt ennen kaikkea kuulostaa) kiinnostaa, Solgravin 'Pohjola kotimme...' -demoa ei kannata ohittaa. Selvästi keskitason paremmalla puolen tässä musiikkityylissä. Demon 200 kappaleen painos tulee muuten kauniilla (ainakin ne luontokuvat, heh) ja laadukkaalle paperille painetuilla värikansilla varustettuna, joista ei kuitenkaan sanoituksia löydy kuin 'Hourejumala'an, mutta hällä väliä, laatupakettihan tämä on.

Reviewed by Lane
07/28/2004 17:49